Herättyäni aamuun, jossa aurinko paistaa kauniisti, eikä taivas ollutkaan pudonnut niskaamme, sain täällä internetin taikamaailmassa lohtua itseäni viisaammilta ystäviltäni. Lainaan heitä häikäilemättä ja vapaasti yhdistellen:
“Haaste … kohtalotovereilleni : Älkää leimatko ihmisiä idiooteiks ja höpöttäkö maasta muuttamisesta vaan olkaa rohkeita ja käyttäytykää itse joka ikinen päivä sen mukaisesti kuin toivoisitte muitten käyttäytyvän.”
“Mikäli järisyttää niin se on viimeistään hyvä kiihoke pyrkiä omalla jokapäiväisellä käytöksellään muuttamaan asenteita; se on mielestäni aina ollut äänestyslappua huomattavasti vahvempi vaikutin. Toisten idiooteiksi leimaaminen vain vahvistaa heidän ennakkoluulojaan ja tekee muutoksen täysin mahdottomaksi.”
“Eduskunta ei ole kansa pienoiskoossa – kansa olemme minä, sinä ja hän. Jos haluat solidaarisuutta, kylvä sitä itse. Jos haluat olla vihreä, hanki tietoa ja toimi. Jos haluat olla suvaitsevainen, aloita vaikka toisesta kotimaisesta. Ja jos vannot rajattoman kasvun nimiin, sopii tietty yrittää… Yhtä kaikki, antaa niiden 200 vääntää pätkäduuninsa rauhassa; me olemme täällä kuitenkin keskenämme joka päivä. Ugh.”
Itse aion ottaa neuvosta vaarin ja tästälähin avoimesti ja aktiivisesti edustaa ja edistää niitä arvoja joihin uskon, niin yksityisesti kuin julkisestikin.
Lupaan täten pyhästi pyrkiä parhaani mukaan edistämään rakkautta, solidaarisuutta, suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa ja sivistystä.
Aloitetaan siis vaalipettymyksestäni: tapahtuneeseen pitää suhtautua sivistyneesti ja kiihkotta, pelon lietsominen on vastuutonta. Tasa-arvo taas ei ole minkään arvoista ellei sitä uloteta koskemaan ihan kaikkia. Vaaleissa kaikilla on yhtä monta ääntä, ja yhtä suuri oikeus lausua mielipiteensä niin yksityisesti kuin julkisestikin. Nyt suvaitsevaisuuden puolestapuhujille ojennetaan haaste suvaita kaikkia mielipiteitä, myös niitä, jotka ovat mielestämme vääriä. Itse uskon, että suvaitsemattomuus on tuntemattoman pelkoa. Eikö olisi solidaarista pyrkiä ulottamaan sivistystä ja tietoa tasapuolisesti kaikille niin, että mielipiteet muodostettaisiin tiedon perusteella tietämättömyyden sijaan?
Edustamistani arvoista rakkaus lienee kaikista vaikein toteuttaa.
Jos osaisimme olla väheksymättä tai halveksumatta ketään tai mitään ja hyväksyisimme ihmiset ja maailman sellaisena kuin se on, antaisimme esimerkin, joka olisi seuraamisen arvoinen.
Yritetäänkö?
Keskustelu
Ei kommentteja.